Joseph F. Smith

Joseph F. Smith
Vuonna 1905
Henkilötiedot
Syntynyt	13. marraskuuta 1838 Far West, Missouri, Yhdysvallat
Kuollut	19. marraskuuta 1918 (ikä 80) Salt Lake City, Utah, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Arvonimi	Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti
Lapset	43
Muut tiedot
Järjestö	Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko
Edeltäjä	Lorenzo Snow
Seuraaja	Heber J. Grant
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Joseph F. Smith, Sacred Grove, 1905

Joseph Fielding Smith, Sr. (13. marraskuuta 1838 – 19. marraskuuta 1918) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kuudes presidentti, profeetta ja ilmestyksensaaja. Hänestä käytetään yleensä nimeä Joseph F. Smith erotukseksi hänen samannimisestä pojastaan Joseph Fielding Smithistä, joka toimi kirkon kymmenentenä presidenttinä vuosina 1970–1972. Joseph F. Smithin isä oli profeetta Joseph Smithin veli Hyrum Smith. Hän oli viimeinen kirkon profeetoista, joka oli tuntenut kirkon perustajan henkilökohtaisesti.

Smithin isä oli siis kirkon patriarkka Hyrum Smith ja hänen äitinsä Hyrumin toinen vaimo Mary Fielding. Hyrum solmi avioliiton Isosta-Britanniasta muuttaneen Maryn kanssa hänen ensimmäisen vaimonsa Jerusha Barden Smithin kuoltua. Mary Fielding Smith kasvatti oman kahden lapsensa lisäksi ensimmäisessä avioliitossa syntyneet lapset

Smith syntyi myöhempien aikojen pyhien tuolloisessa keskuspaikassa Far Westissä, Missourissa 13. marraskuuta 1838. Hänen isänsä Hyrum oli vangittu vain muutaman päivä ennen Josephin syntymää, pojan syntyessä hän istui Libertyn vankilassa. Poika sai nimen setänsä Joseph Smithin ja enonsa Joseph Fieldingin mukaan. Joseph Fielding oli vain muutaman viikon ikäinen, kun hänen äitinsä kantoi hänet Missourista Illinoisiin, jossa yhteisön jäsenet toivoivat saavansa olla turvassa. Perhe asettui ensin Quincyyn ja sitten Nauvoohon, jonne kirkko halusi rakentaa uuden keskuspaikkansa. Viisivuotiaana Joseph Fielding sai kuulla, että hänen isänsä ja setänsä olivat saaneet surmansa väkivaltaisen kansanjoukon surmaamina Carthagen vankilassa 27. kesäkuuta 1844. Joseph Fielding Smith kertoi myöhemmin aikuisena, että hän muisti tuon kauhujen yön, jolloin sanoma hänen isänsä kuolemasta saapui Nauvoohon.

Smithien perhe viipyi Nauvoossa aina syyskuuhun 1844, jolloin perheen äiti otti lapset ja pakeni Mississippi-virran yli asettuen joen länsirannalle. Äiti Mary Fielding Smith sai vaihdetuksi vähän omaisuutensa vankkureihin ja härkävaljakkoon, jotta perhe pääsi jatkamaan matkaansa länteen. Seitsemänvuotias Joseph Fielding ajoi härkävaljakkoa suurimman osan matkasta Iowan halki Winter Quartersiin, Nebraskaan. Perhe asui Winter Quartersissa aina kevääseen 1848, jolloin Joseph ajoi perheensä härkävaljakolla preerioiden ja autiomaiden halki Utahiin.

Joseph Fielding Smithin äiti Mary Fielding Smith kuoli Utahissa vuonna 1852, ilmeisesti keuhkokuumeeseen, jättäen 13-vuotiaan Joseph Fieldingin orvoksi. Hän sai kuitenkin tukea profeetta Brigham Youngilta samoin kuin isänsä sukulaisilta. Joseph Fielding tunsi kuitenkin olevansa vastuussa nuoremmista sisaruksistaan. Niinpä hän lopetti koulunkäynnin vuonna 1854 ja meni työhön.

15-vuotiaana Smith kutsuttiin lähetystyöhön tuolloin Sandwich-saarina tunnetuille Havaijin saarille. Matkallaan rannikolle hän teki työtä päretehtaassa rahoittaakseen matkansa. Saarilla viettämänsä neljän vuoden aikana Smith opetteli asukkaiden kielen ja saavutti melkoisen menestyksen saarnoillaan ja opetuksillaan. Palattuaan takaisin Utahiin Smith huomasi tilanteen kiristyneen Utahin mormonien ja Yhdysvaltain hallituksen välillä. Smith liittyi paikallisiin asevoimiin ja partioi useita kuukausia Kalliovuorten itäisillä rinteillä. Hän toimi myös sotilaspastorina.

Vuonna 1860 tuolloin 22-vuotias Smith kutsuttiin lähetystyöhön Britteinsaarille. Hän rahoitti matkansa ajamalla muulikaravaania yhdessä serkkunsa Samuel H. B. Smithin kanssa. Smith palveli Britteinsaarilla kolme vuotta, palaten 1863. Pian tämän jälkeen hän matkusti uudestaan Havaijin saarille yhdessä kirkon tulevan presidentin Lorenzo Snown kanssa.

Palattuaan kotiinsa Smith työskenteli kirkon historioitsijan toimistossa useiden vuosien ajan. Hän aktivoitui myös politiikassa, edustaen tuolloisen Utahin territorion asukkaita sekä edustajainhuoneessa että senaatissa. Hän oli myös Salt Lake Cityn kaupunginvaltuuston jäsen. Smith johti puhetta tulevan Utahin osavaltion perustuslakia säätävässä kokouksessa 1882.

Muiden tuon ajan huomattavien MAP-kirkon jäsenten tavoin Smith noudatti moniavioisuuden periaatetta. 1859 hän meni naimisiin 16-vuotiaan serkkunsa Leviran kanssa. Leviran suostumuksella hän otti toiseksi vaimokseen Julina Lambsonin 1866. Myöhemmin Smith meni naimisiin Edna Lambsonin kanssa vuonna 1866, Sarah Ellen Richardsin kanssa 1868, Alice Ann Kimballin kanssa 1883 ja Mary Taylor Schwartzin kanssa 1884. Hänellä oli kaiken kaikkiaan 43 lasta. Välttääkseen vankeuden kaksinnaimisen takia Smith palveli vielä kerran lähetystyössä Havaijilla vuosina 1884–1887.

Kirkon palveluksessa

Presidentti Brigham Young vihki Smithin apostoliksi 1. kesäkuuta 1866. Hänestä tuli ensimmäisen presidenttikunnan neuvonantaja ja Youngin läheinen työtoveri. Virallisesti hänet hyväksyttiin apostolien koorumin jäseneksi vasta seuraavan vuoden kevätkonferenssissa. 1874 Smith lähti uudelleen matkalle Isoon-Britanniaan. Tällä kertaa hänen oli määrä palvella koko Euroopan alueen lähetysjohtajana. Presidentti Youngin kuoltua 1877 Smith vapautettiin palveluksestaan Euroopassa ja hänet lähetettiin johtamaan lähetystyötä Yhdysvaltain itäosiin yhdessä vaikutusvaltaisen apostoli Orson Prattin kanssa. He vierailivat useilla MAP-kirkon historiassa merkittävillä paikoilla Missourissa, Ohiossa, New Yorkissa ja Illinoisissa. Tällä matkalla he myös tapasivat viimeisen elossa olevan Mormonin kirjan todistajan David Whitmerin ja haastattelivat tätä.

Presidentti Youngin kuoleman jälkeen Smith nimitettiin uuden presidentti John Taylorin toiseksi neuvonantajaksi lokakuussa 1880. Hän palveli myös presidentti Wilford Woodruffin ja presidentti Lorenzo Snow toisena neuvonantajana. Hänet nimettiin presidentti Snow ensimmäiseksi neuvonantajaksi vain neljä päivää ennen Snown kuolemaa, joten hän ei käytännössä ehtinyt koskaan toimia tässä virassa.

Smith palveli Salt Laken temppelin johtajana, toimitti kirkon lehtiä sekä toimi kirkon pyhäkoululaitoksen ja Nuorten miesten järjestön yleistarkastajana.

Smith valittiin presidentti Snown seuraajaksi 17. lokakuuta 1901. Hänen valintansa vahvistettiin erityiskonferenssissa 10. marraskuuta 1901. Smith valitsi neuvonantajikseen John R. Winderin, joka oli syntyjään Isosta-Britanniasta, ja Anthon H. Lundin, joka oli syntynyt Tanskassa. Nämä valinnat antoivat kirkolle hyvin kansainvälisen johtotroikan.

Joseph F. Smith oli ensimmäinen kirkon presidenteistä, joka kävi virassa ollessaan Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Hän teki 1906 kiertomatkan Eurooppaan.

Jo heti virkakautensa alussa Joseph F. Smith joutui vastakkain moniavioisuuskysymyksen kanssa. Eräs kirkon kahdestatoista apostolista, Reed Smoot, oli valittu Yhdysvaltain senaatin jäseneksi. Hänen valintaansa kuitenkin vastustettiin sillä perusteella, että hän oli MAP-kirkon korkea virkailija. Valintaa seurasi sarja senaatin toimeenpanemia kuulusteluja, joissa tuli ilmi, että osa kirkon jäsenistä eli vieläkin moniavioisissa liitoissa ja että sellaiset liitot hyväksyttiin hiljaa kirkon johtoportaissakin. Estääkseen mahdollisen uuden vihamielisyyden aallon nousemisen presidentti Joseph F. Smith julkaisi 6. huhtikuuta 1904 nk. Toisen manifestin. Siinä hän uudisti vuoden 1890 manifestin kiellon solmia moniavioisia liittoja. Toisin kuin aikaisemmassa manifestissa, presidentti Smith uhkasi sekä moniavioisia liittoja solmineita että sellaisissa eläviä kirkkorangaistuksella, siis kirkosta erottamisella. Lisäksi hän julisti kiellon pätevän kaikkialla, sellaisillakin alueilla, jossa moniavioisuus ei sinällään ollut lainvastaista.

Smith itse kuitenkin jatkoi elämistä useiden vaimojensa kanssa. Vuonna 1906 hänet tuomittiin laittomasta yhdyselämästä 300 dollarin sakkoihin, mikä oli maksimirangaistus.

Smithin hallintokaudella suhteet Yhdysvaltain liittovaltioon paranivat selvästi. Kirkko hankki omistukseensa historiallisesti merkittäviä paikkoja ja pystytti niille muistomerkkejä, rakennutti lukuisia kappeleita ja seurakuntakeskuksia sekä kehitti kirkon opetusohjelmaa. Myös kirkon jäsenmäärä kasvoi tasaisesti.

Smith kuoli keuhkokuumeeseen 19. marraskuuta 1918. Häntä seurasi virassa Heber J. Grant. Paraikaa riehuva espanjantautiepidemia esti julkisten hautajaisten järjestämisen, joten Smith saatettiin hautaan perhepiirissä ja yksinkertaisin seremonioin.

Smith suunnitteli ja ohjasi temppelin rakennustyötä Lā'iessa, Havaijilla, jossa hän oli palvellut vuosia lähetyssaarnaajana. Hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä temppeliä valmiina.

Opillinen kehitys

Joseph F. Smithin aikana MAP-kirkon oppia täsmennettiin kahdessa merkittävässä kohdassa:

• "Kysymys Isän ja Pojan suhteesta." 20. kesäkuuta 1916 ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi täsmensivät MAP-kirkon käsitystä termin "Isä" merkityksestä pyhissä kirjoituksissa. Lausunnon mukaan sanaa "Isä" käytetään pyhissä kirjoituksissa sekä viittauksena Isään että Poikaan. Sen mukaan sanalla on jumaluuteen viitatessa neljä käyttötapaa. "Isä" voi viitata Isä Jumalaan, kun hänestä puhutaan maailmankaikkeuden luojana tai kaikkien ihmisten kirjaimellisena isänä henkimaailmassa. Isä määrittelee myös Isä Jumalan suhteen Poikaan. Hän on Pojan isä henkimaailmassa, samoin kuin hän on kaikkien meidän isämme henkimaailmassa; Jeesus on siis meidän vanhin veljemme. Lisäksi Isä Jumala on Jeesuksen kirjaimellinen isä maan päällä. Jeesukseen Kristukseen sana "Isä" viittaa kolmessa eri merkityksessä. Kristus on "Isä", koska hän oli mukana luomassa maailmaa. Hän on myös "Isä" niille, jotka turvaavat häneen ja uskovat häneen maailman vapahtajana. Hän oli myös "Isä" toimiessaan maan päällä eläessään Isän Jumalan voimassa ja hänen auktoriteetillaan.

• "Näky kuolleiden pelastuksesta." Joseph F. Smith kertoi saaneensa kuoleman jälkeista maailmaa koskevan näyn 3. lokakuuta 1918. Siinä hän näki kuolleiden tilan henkimaailmassa sekä Kristuksen julistamassa evankeliumia kuolleille. Kirjallinen versio näystä annettiin kirkon yleisauktoriteeteille 31. lokakuuta 1918, ja nämä hyväksyivät sen yksimielisesti kirkkoa sitovaksi näyksi. Virallinen kirjallinen versio näystä julkaistiin 1918. Huhtikuussa 1976 se lisättiin Kallisarvoiseen helmeen, joka kuuluu MAP-kirkon pyhiin kirjoituksiin. Vuonna 1979 se poistettiin siitä ja liitettiin Oppi ja liitot -teoksen luvuksi 138. Näky innoitti myöhempien aikojen pyhien halua tehdä sijaistyötä kuolleiden puolesta.